San Juan del Sur (Nicaragua) ja vähäsen Costa Ricaa

Sijaintina Costa Rica, San Jose. Tultiin San Juan del Surista suoraan tänne eilen illalla. Lento kotia kohti lähtee huomenna, viimonen päivä siis nyt, ää! Tai no jenkkilässä tässä välissä vielä kaks yötä, mut ei se oo ollenkaan sama, ku ei oo lämpöstä.


Meiän oli tarkotus viettää tämä vika päivä jossain Costa Rican luonnonpuistossa, mutta aika koitui ongelmaksi. Oltiin täällä nimittäin niin myöhään illalla, että päästiin vasta kolmelta nukkumaan, ja kaikki opastetut retket olis lähteny jo kuudelta. Ja koitettiin miettiä että jos menis omineen, mutta puistoihin ei pääse julkisilla, ja pelkän kuljetuksen hinta 130 dollaria, ei kiitti! Joten säästetään koko Costa Rica luonnonpuistoineen päivineen ens kertaan, tänään mennään varmaan vaan käppäilemään kaupungille ja etsitään keskuspuisto jos jaksaa. Toisaalta harmittaa kun ei ollu aikaa tälle maalle ollenkaan, toisaalta ihan hyvä että joutuu tulla uudelleen, ehtii nähdä silloin sitte paljon enemmän!


Tätä ennen oltiin siis San Juan del Surissa 5 yotä. Ja ei ollu ollenkaan samanlainen pikkurantakylänen kun El Zonte! Päinvastoin, ton paikan oli moni muuki löytäny kun me ja muutama surffari. Siltikään ei ollu ihmisiä liikaa, just sopivasti, ja rikkaita jenkkituristeja tarpeeks vähän. Vain yksi "70v jenkkimies ja 20v ostettu vaimo" -seurue bongattu. Lisäksi tapasimme esimerkiksi Bruce Willisin (jenkkituristi joka näytti IHAN Bruce Willisiltä, mullon todistusaineistoa!!!). 


Hostellin happy hour oli kiva. Rantabaari oli kiva. Ja reissun paras ruokaki löytyi ehdottomasti tuolta. Kiistattoman ykköspaikan ansaitsi katukojun 1-2 dollarin hampparit ja Guesadillat. Oli niin hyvää, että saman illan aikana piti käydä kaks kertaa. Mikshän siis viihdyttiin, hmm.


Toi kaupunki on semmonen, että parhaille rannoille pitää ottaa kuljetus, ja hostellilta sen sai kätevästi. Siellähän me kaiket päivät löllöttiin. No okei ei me pelkästään laiskoteltu, surffailtiin myös. Ja jonglöörattiin. Hostelli oli siis kätevä kun myi kuljetusta ja vuokras surffilautoja, ja muutenki kiva, ilmanen netti ja kivoja ylläridrinkkejä rannalta palatessa! 


Hostellilta sai myös toureja vaikka minkälaisia. Käytiin kattomassa kilpikonnia. Oli kivaa. Ensin käppäiltiin rannalla punavalotaskulamppujen (punanen siks ettei vauvakilppareiden silmät rasitu) kanssa ja koitettiin varoa ettei tallota vauvakilppareita. Ne nimittäin kuoriutuu pimeällä, kaivaen tiensä pesästä hiekan alta maan pinnalle. Sen jälkeen ne hetken kököttää paikallaan, kuulee meren ja lähtee pikkuhiljaa kipittämään sitä kohti. Ja ne on tosi söpöjä ja rääpäleitä. Vauvojen lisäksi nähtiin äitikilppari, joka tuli rannalle munimaan. Kymmenisen minuuttia se muni (lauma meitä turisteja ympärillä ottamassa kuvia), minkä jälkeen sekin palasi mereen. Nyt kun oli off-season, tuli vaan yks munija, varsinaisina munimiskausina niitä tulee tuhansia yössä, huhuh.


Käytiin myös Canopyllä! Melko tylsää oli.. Veikkaisin, että kivuus riippuu paljon paikasta, jossa sen tekee. Kyseessä on siis semmoinen köysiratajuttu, roikutaan tosi korkeella vaijerin varassa ja liidellään paikasta toiseen. Kivaa oli mut luultiin et olis vähä hurjempi!


Mä sain myös vihdoin riippumattoni!!!!!!!! Ja ässä osti itelleen jo toisen. Ja laukut hajoaa pian liitoksistaan, natina vaan käy. Liikaa tuliaisia.


Nyt siis jotain kivaa etsimään täältä San Josesta, pian kotiin, PUS!


- Noora

Guatemalaa ja El Salvador ja Honduras ja Nicaragua

Oivoivoivoivoi, pitaa kirjottaa tooosi monesta jutusta! Ei olla paasty nettiin piiiiiiiiiiiiiitkaaaaaaaaan aikaan! Voivoi, en muista ollenkaantodellakaan kaikkea mita ollaan ehitty tassa valissa puuhaamaan.

Viime kuulumiset on siis Guatemalan San Pedron kylasta. Siella oltiin kaiken kaikkiaan vahingossa niinki kauan kun 5 yota, ekat pari meni mun mahaongelman taltuttamiseen ja syomisen yrittamiseen. Mut onneks meni tosi nopeesti ohi masupöpö. Paastiin intiaanimarkkinoille kuten kerroin. Ja tulivuoriki tuli vallotettua, tai Assan sanoin, se kyl myos vahan vallotti meijat. Meilla oli opastettu retki, oltiin ainoot sina paivana, eli siis saatiin privaattiopastus. Opas oli kiva. Vitsaili alkumatkasta jenkkituristeista, niiiiiiilla kuulemma menee 4tuntia ylos ja alas tullessa jalat tutisee! Nojoo okei paastiin me joku parikyt minuuttia alle neljaan tuntiin eika se onneks huomannu etta jalat tutis, osattiin tutista silloin ku se ei kattonu. Eli siis yllattavan rankkaa on tommonen kipuaminen, muilleki ku laskeille jenkeille! Varsinki 3 viikon löllöilyloman jalkeen! Mut silti oli sen arvonen, maisemat huipulla oli mahtavat. Harmitti vahan, ku oli huono tuuri pilvisyyden suhteen. Kerranki oli niin pain etta oli huono tuuri kun oli pilveton saa. Nahtiin nimittain aikasemmin kuvia vuorelta, yhet aussitytot joihin tutustuttiin ekoina paivina oli kayny vallottamassa saman vuoren. Niilta oikeestaan alunperin saatiinki se idea, ku tajuttiin et se on mahollista. Niilla oli hyva saa ja niiden kuvissa oli aivan kamalan ihanan nakosta kun pilvet naky alapuolella ja jarvi niiden alla. Mut oli meillaki yks pikkupilvi, jee! Ja alastulo oli helpompi, Assa vaan juos koko matkan ja jai valilla odottamaan ku Noora vyory vahan hitaammin alas. 

Hei kaverit voitteko kirjottaa facebookkiin enempi sanoja joissa on ö kirjain!! Asken meni arvokkaat 5 min ettien, ei oo olleskaan katevaa! Pakko nimittain kopypasteta se tai  aina valilla ku jotku sanat on niin alloja jos kirjottaa o.lla. Lollo. Masupopo. Haha.

Taalla on ihan kaikkialla tosi ihanaa jaateloa. Erilaista ku Suomessa. Mun mielesta se on italialaista, tai ainaki semmosta, mita Suomessa myydaan italialaisena. Taa siis infoksi tahan nimenomaiseen valiin siksi, etta oi etta kun maistu jaatelo hyvalta ton 6 tunnin reippailun jalkeen. Ja taalla saa eurolla kaks palloa ja kastikemössön ja pahkinaruohestrosselit. Hähähääääääää!!!

San Pedrosta oli hankala lahtea ku Assan tavarat ei mahtunu laukkuun! Syyna tuliaiset inkkarimarkkinoilta. (Esim riippumatto on aika iso otus.) Ja toisena syyna tulivuorireissulla hajonnut toinen kassi. Tavarat kuitenki sulloutuivat laukkuun ihmeellisesti ja paastiin bussiin kohti Guatemala Citya! 

Anneli varotti ennen matkaa, ettei saa ottaa yobusseja, mutta taalla on ilmennyt ihan erilaista. Jos ottaa ykkosluokan bussin eli siis bussin joka ei pysahdy kertaakaan, on yolla melkein turvallisempaa kun paivalla. Nain kaikki paikalliset neuvoo. Muutenki mukavuus ja turvallisuus riippuu aina muutenki eniten siita, ottaako Chickenbussin (paikallisen halvan paskan bussin) vai bussin. Tahan mennessa oon onnistunu ihmeellisen hyvin ylipuhumaan Assan aina kalliimpiin busseihin! Oishan paikallisetki ollu kokemisen arvosia, mut oon vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiin janishousu taalla!

Muutenki oon kyl niin arkapieru. Emma muualla, mut noi isot kaupungit vaan on niin hurjia.

Mentiin siis San Pedrosta Guatemala Cityyn, asetuttiin taloks hostelliin alueella Zona 10, joka on yks kaupungin turvallisimpia alueita. Guatemala Cityhan on muuten hurja paikka. Ees Pablo, paikallinen uus kaverimme, ei uskalla menna kaikille alueille, vaikka on asunu siella koko ikansa. Pablo tuli toista paastyaan hakemaan meiat hostellilta ja vei ajelulle kaupungille. Tai oikeestaan ei poistuttu missaan vaiheessa Zona 10lta, silti ajeltiin tosi paljon ympariinsa. Kaytiin ostoskeskuksessa ja tuntien etsimisen jalkeen loydettiin assalle pöksyt kun taalla on niin kylma. :D

Taalla on siis ylipaataan paljon kylmempi kun luultiin, Assalla oli alkumatkasta hankaluuksia nukkua kun yot oli niin viileita. Karibian rannikolla oli tosi kylma oisin. Mulla on makuupussi ja aika paljon lampovaatteita, mut assa oli pulassa, kun taalla hostelleilta saa vaan ohuen lakanan. Mut on ollu ystavallista porukkaa ja on assa saanu lisaviltteja, mutku ne on villaa, jolle assa on allerginen, joten oivoi. :D Mut nyt on lamposemmat yot ollu pitkaan.

Guatemala Citysta lahettiin yhen yon jalkeen pois, bussilla San Salvadoriin. Bussissa ruvettiin miettimaan etta mitas sita nyt sitten keksis. Saatiin tosi myohanen bussi, kaikki aikasemmat oli taynna, eli oltiin vasta 7 jalkeen San Salvadorissa. Moni erillinen tyyppi oli etukateen suositellu meille rantakylaa El Zonte, sinne haluttiin. Oli kuitenkin tosi hankala selvittaa miten sinne paasee, viimenen bussi oli jo menny ja oli pimeeta ja piti akkia paattaa mita tekis. Paikallisten tarjottua omia ja aitiensa koteja yosijaksi paatimme ottaa kalliin taksin rannikolle. Ja paikka osottautu ihan tosi tosi ihanaksi, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Eika se taksi nyt oikeestaan maksa mitaan, 35 dollaria, vahempi ku suomessa taksi Hki - Espoo. 

El Zonte on surffikyla. Monen surffarin mielesta Vali-Amerikan paras. Eli aaltoja oli. Ja ne oli vau. Ja rapusia oli myos! Vikkelia minirapusia. Sopoja. 

Kaks yota meni ja myos rahat meni. Opittiin, etta nostetaan tasta lahtien aina enempi rahaa. Rahapula johtu siis vaan siita, etta paikalliset sano etta El Zontessa on automaatti, vaikkei ollut. Ei ollu kivaa kun piti valita syonko illallisen vai meenko aamulla surffitunnille! Miettikaa nyt, Nooran pitaa jattaa syominen valiin, kamalaa! Koska tottakai otin siis surffitunnin. JA OLI VAU. OON SURFFARI. ETTAS TIIATTE. 

Saatiin San Salvadoriin kyyti hostellin omistajalta. Mika semmosen auton nimi on jossa on hytti ja takana lava? Lava-auto? No semmosen lavalla kumminki matkattiin San Salvadoriin. :D 

San Salvador oli kiva, kaytiin keskustassa vahan kurkkimassa. Ostin 2 dollarin kengat ku edelliset unohtu rannalle El Zontessa tunniks ku uin, ja vuorovesi vei, hups, oonpas amatoori. Ku San Salvador pimeni, pelotti. Vaikkei meilla ollu mitaan arvokasta mukana ja kello oli kummiski vasta 8. Silti oli hurjaa mulle, Assa nyt ei ollu millansakaan. Taksilla turvalliselle alueelle ja yhille. Matkan kalleimmat Coronat: 4 dollaria, HUHUH! Ei olis uskonu meista. Mutku se oli kiva paikka ja mun uudet kengat hiers eika enaa jaksanu kavella pidemmalle. :D

14 tunnin bussimatka vei meiat eilen San Salvadorista Hondurasin lapi Managuaan Nicaraguaan. Ei ollu aikaa tutustua Managuaan, vaan otettiin suoraan minibussi eteenpain, ja nyt ollaan Granadassa. Taa on Hondurasin toisiks suurin kaupunki, ja silti koko kaupungin hostellit oli eilen varattuja. Tormattiin tahan tilanteeseen ekaa kertaa koko matkalla, tahan mennessa joka paikassa on ollu aina tilaa. Outoa etta esim uusvuos oli kaikkialla tilaa, mut nyt keskella viikkoa tammosessa randompaikassa onki kaikki taynna. Mut ei se mitaan, sanoin itse asiassa bussissa etta taa yo vois nukkua riippumatossa. Ja riippukeinuyo siis myos paastiin kokemaan. Tosin vaan assan osalta, ma paasin sankyyn, ku joku heppu halus nukkua mielummin riippukeinussa ja anto sankynsa mulle. Tuolla se assa vielaki nukkuu riippukeinussaan, ja tyytyvaiselta nayttaa.

Pian lahetaan apinaretkelle! Taa kaupunki on jarven rannalla siis, otettiin jarvenympariretki jolla nakee maisemat ja vihdoin myos ne kauan odotetut apinat! JEE! Retken jalkeen suunnataan rannikolle San Juan del Sur kylaan. Ei mitaan hajua miten siella paasee nettiin, jos se on samanlainen paikka kun El Salvadorin El Zonte, ni ei kuulu kylla vahaan aikaan taas mitaan. 

Mut kaikki hyvin, vielakaa ei mitaan vastoinkaymisia! Ees rahaa ei oo varastettu tai huijattu. Ainoo pikku juttu oli bussissa Guatemalasta El Salvadoriin, rajalla meijat heratettiin ja sanottiin etta akkia vaihtakaa rahaa jos tarvii ja unenpopporossa laskettiin kurssi vaarin. Mut tosiaan vaihdettiin molemmat vaan n. 20 dollaria ja 4 dollaria havittiin eli toikin oli vaan hauska juttu jalkikateen! Tasta lahtien omat laskimet aina ja pidetaan paamme paattavaisemmin.

Alkaa olla jo vahan ikava kotiin! 5 viikkoa on tosi sopiva aika matkustaa, ehtii tulla ikava, mut ei liian. Superikava on maitoa ja ruisleipaa ja Nikoa ja Aadaa! Ja kaverit teitaki myos! Oisitte tullu kaikki mukaan!!!!!!!!!!! Ens kerralla otetaan kaikki ihanat mukaan ettei tarvi tallei ikavoida.

- Noora

San Pedro, Atitlan, Guatemala

Joo ei löydy nörttiyttä sen vertaa että kykenis saamaan ton rivinvaihdon toimimaan. Oivoi. No eivoimitään. Markkinoilla oli kivaa ja mukaan tarttu "hiukan" kaikennäköstä. Tuliaiset löyty melkein kaikki, kätevää, ei tarvi enää shoppailla, ah. Oli kiva päästä näkemään paikallista hulinaa. Myös tinkimiskaava tuli tutuksi. :D  2 tunnin bussimatka täätä San Pedsosta Chichiin oli melkoinen, vuorten rinteitä ylös-alas oikeelle-vasemmalle siihen tahtiin ettei kumpikaan oo ennen kulkenu yhtä mutkittelevaa tietä. Ja välillä renkaiden ja tien reunan (eli rotkon) välillä vaan muutamia senttejä. Mut ei huomattu sitä, koska maisemat oli niin vau. Järvi + tulivuori + pilvet + kylät... Oioi. Päätimmekin siis tämän hurjan ja uuvuttavan shoppailu- ja maisemakoettelemuksen päätteeksi palkita itsemme: Ässä on nyt hemmoteltavana kuumakivihieronnassa, mä löhöän riippumatossa ja odotan omaa vuoroani. NAMNAM mikä päivä. Huomena tulivuori! -Noora

Lago de Atitlan, Guatemala

Huomentaaaaa! Kello on 7.45 ja Noora ja Ässä touhottaa aamutoimiaan Atitlan -järven rannalla Etelä-Guatemalassa. Pian touhotetaan ittemme bussiin joka touhottaa meidät Chichicastenangon (oikeinkirjoitus ei varmastikaan 100%) kylään/kaupunkiin. ChichiCastenangoreissun syynä on intiaanimarkkinat: kaikki lähiseudun inkkarit kokoontuu 2 kertaa viikossa myymään kaikenlaista ruoasta riippukeinuihin. Nyt siis sinne, ja huomenna ehkä valloittamaan tulivuori San Pedro! Kirjotan kännykällä enkä osaa tehä rivinvaihtoa, joten en voi kirjottaa enempää koska en halua että teksti on vaan yhessä kappaleessa, koska sitä on hankala ja kamala lukea. :D Nyt menoks, koitetaan illalla opetella vähä paremmin tää kännykälläkirjotus. -Noora